epätyypillinen työ

Tämä luokka kattaa suuren ja kasvavan joukon työn ja työllisyyden muotoja, joille on ominaista joustavuus ja heikompi työsuhdeturva. Näitä muotoja ovat muun muassa osa-aikatyö, satunnainen työ ja kausityö, työn jakaminen, määräaikaiset työsopimukset, vuokratyö, kotona tehtävä työ, etätyö, itsenäinen ammatinharjoittaminen ja puolisoiden tai perheenjäsenten palkaton työ pienissä perheyrityksissä. Tietyissä epätyypillisen työn muodoissa ei ole asianmukaista sääntelyä, ja ne heikentävät siten työsuhdeturvaa ja sosiaaliturvaa. Työllisyystilastot tunnistavat ja kuvaavat heikosti työllisyyden "epätyypillisiä" muotoja, koska ne ovat usein satunnaisia, osa-aikaisia, epävirallisia, niistä ei ilmoiteta veroviranomaisille, ne ovat palkattomia, ne tehdään kotona tai lähellä kotia, ja usein kytköksissä kotitöihin. Naiset ovat miehiä useammin "epätyypillisissä" työtilanteissa, mistä seuraa, että heidät tunnistetaan ja kuvataan työvoimatilastoissa heikommin kuin miehet. Työvoimatilastoja ei myöskään usein esitetä tavalla, joka olisi hyödyllistä mies- ja naispuolisten työntekijöiden erojen ja yhtäläisyyksien määrittämiseksi. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) johtaa työtä epätyypillisten työmuotojen luokituksen parantamiseksi työvoimatilastoissa.