My personal story
R: I will give you a bit of background. In the primary school, I was forced to dance ballet for six years. I have a mother and two big sisters. The memories I have from early childhood are such as I was being laughed at as I was wearing a swimming suit for girls. I have used… I had to use clothes such as pantyhose for girls. My mother thought that it was not necessary to buy me new clothes as the old ones also fitted me. This is the way primary school and early childhood caused me complexes. In the sixth grade, I started to break loose from this strange ballet world. I started to stay with friends and act like they did, as I thought that is a more masculine way to behave. There was a radical change. I abandoned most of the friends from the elementary school. I started to hang out with people who had… Gang identity was involved as well as acting macho. Everyone was acting like they were more masculine or able than others. What we did was not sustainable. The summer after the sixth grade we were going around in the city, started the day at ten in the morning and mugged people. It related to.. We had to prove many things to ourselves and others. We had to prove that we are not cowards, we had to prove that we are able to do what we do. That we are tough guys. Nobody can be troublesome with us and nobody is tougher than us. We had principles. Even though it was irrational violence every day, one of the principles was that the victim has to be bigger than us. Older, bigger, stronger. At the end... It was a growth period. A pilot phase that lasted for a long time. It was related to proving that I am a man. All kinds of robbing, everything that juvenile offenders do was what we did. Partly this... In addition that this was related to proving to be a man, it was also genderless gang identity and peer pressure. One for all and everyone in the same situation. On one hand, there were also girls along. I gained a reputation as a tough guy in the city and among friends, that I will and can do whatever I want. Perhaps the fact that I had gained something revoked the need to prove something.
Luckily, I had the people who were in the same class in the upper level of comprehensive school. Unlike in the primary school, the division between girls and boys was strong. The days when I went to school, I spent with the boys and they were all really eager to study. Everyone was smart, did sports and me… My image of manhood started to be reformulated. The foolishness I had done did not seem to fit in with that category of a man. It was more related to being responsible and organised and smart. Final… Many little things… For sure the sanctions by my mother and her support were related to the fact that I moved to another path of searching for manhood, I started to study. On one hand… During the upper level of comprehensive school people shoot up, but I didn’t. I stayed shorter than the other boys and felt a need to compensate that. I was beaten once and that, in addition to being short, had such an impact on me that during the eight and nineth grade, especially during the eight grade, I… I was complexed as I was short and thought that responsibility and intelligence are related to being a man. I spent the whole year without seeing my friends and going… Doing homework and being in the gym as much as possible. I felt that if I am not as tall as other boys/men, I have to stronger than all of them. If I am not as tall as the other boys, I have to be smarter than all of them. Simply like this. I graduated from the upper level comprehensive school with the highest possible grade. I was… I attained… I wanted… It was not enough. I could not prove anything to myself if I had not proved it to all others. This is how I… I was not studying because I wanted to learn but because I wanted the scholarship of the best student, just to get it official that I am a man. That was the starting point. I wanted to prove to people. With the gym, it was the same. I trained so much that I finally was stronger than everyone of the same age whom I knew. Studying had a lot of long term effects, even though I cut loose of that too. Even though the starting point was proving that I am a man and compensating my shortness, going to school started to have a life of it’s own. It became a routine and things became interesting. I wanted to know more.
I: What is the nitty-gritty of this story?
R: The nitty-gritty in principle is that the quest for manhood led to two opposite directions or periods in my life. First it led to violence and foolishness and then to absolute discipline and life under discipline. For both of the periods, the background was that I wanted to prove that I am a man.
I: How was the discipline manifested?
R: In principle it was manifested in such a way that I set an agenda for myself. I will become strong, I will be the best student in the school. I followed this agenda every second. For a year, a year and a half, I cut down everything that was unnecessary and was related to doing nothing. I developed myself every second. I had routines that I followed strictly.
Finnish
I: Nyt sä olet jo kertonyt yhden tarinan sun omaan miehuuteen liittyen. Mä pyytäisin sua vielä antamaan lisää esimerkkejä siitä, et miten se, että sä olet mies on vaikuttanut sun elämään ja millä tavalla se on vaikuttanut.
R: Mä voin taustoittaa taas sen verran, että ala-asteella mä oikeestaan pakon edessä tanssin balettia kuusi vuotta. Sitä ennen... Kun mulla oli äiti ja kaksi isosiskoa niin varmasti varhaislapsuudessa oli.. Ne muistikuvat mitä on niin on just se, että mulle on naurettu kun mulla on ollu tyttöjen uimapuku päällä. Mä olen käyttänyt... Olen joutunut käyttämään mun siskojen sukkahousun tapaisia juttuja ihan vaan siis.. Äitin mielestä oli turha ostaa uusia vaatteita kun oli mulle sopivia vanhojakin. Näin sitten ala-aste ja varhaislapsuus aiheutti pieniä komplekseja ja kuudennella luokalla mä sitten irtauduin.. rupesin irtautumaan tästä kummallisesta balettimaailmasta. Rupesin sitten viettämään aikaa kavereidenkin kanssa ja tavoittelemaan sitten.. toimimaan kuten ne toimi, sillä pidin sitä sitten taas miehisempänä tapana toimia. Siinä tapahtui nopeasti murros. Mä hylkäsin suurimman osan mun ala-asteaikaisista kavereista. Jotenkin rupesin sit just pyörimään enemmän ihmisten kanssa, joilla oli tällaista.. siinä oli mukana jengi-identiteettiä ja tän kaiken takana oli tietysti tällaista machoilua. Kaikki esitti toisilleen olevansa miehekkäämpiä ja kykeneväisempiä. Miten se sitten ilmeni, mitä me sitten tehtiin oli täysin kestämätöntä. Yks kesä kuudennen ja seiskaluokan välissä me kierrettiin kaupungilla ja aloitettiin päivä aamu kymmeneltä ja ryöstettiin ja hakattiin ihmisiä. Siinä oli myös tällasta.. meidän piti todistaa itellemme ja todistaa muille paljon asioita. Piti todistaa, että me ei olla raukkoja, piti todistaa, että me ollaan kykeneväisiä tähän mitä me tehään. Me ollaan kovia jätkiä. Meille ei ryppyillä ja kukaan ei oo meitä kovempi. Meillä oli siis myös periaatteet. Vaikka se oli järjetöntä välivaltaa päivästä toiseen niin periaatteisiin kuulu just, että uhrin piti aina olla isompi kun me. Vanhempi, isompi, vahvempi. No tähän nyt sitte.. Se oli mulle lopultakin... se oli vaihe. Se oli kokeiluvaihe, joka tosin kesti pitkään. Liitty myös just tähän, että piti todistaa miehuutensa. Kaiken näköinen ryöstely.. oikeastaan siis tällainen, mitä voi kuvitella että nuorisorikollinen tekee niin siihen meidän kategoriaan kuului se kaikki. Osittain tässä.. sen lisäksi, että oli tietenkin tätä miehuuden todistelua niin olihan se kumminkin myös osittain sukupuoletonta tällaista jengi-identiteettiä ja vertaispainetta. Kaveria ei jätetä ja kaikessa ollaan samassa veneessä. Toisaalta siinä ajoittain oli myös tyttöjä mukana. Tää sitten.. Mä saavutin oikeastaan kaupungilla ja kaveripiirissä mainetta kovana jätkänä ja just siinä, et mä voin tai teen mitä vaan ja mitä mä haluun. Ehkä se, että mä olin saavuttanu jotain sitten myös poisti sen todistelun tarpeen.
Lopulta mulla onneks oli mun yläasteen luokkalaiset. Siellä oli, toisin kuin ala-asteella niin oli tosi vahva jako, et oli pojat ja tytöt. Mulla sitten koulupäivinä, niinä päivinä kun mä kävin koulussa, niin tuli vietettyä aikaa niitten poikien kanssa ja ne oli kaikki kovia käymään koulua. Kaikki fiksuja ja kaikki harrasti jotain urheilulajia ja näin sitten mä… mulla rupes muokkautumaan tää kuva miehestä taas uudestaan. Ne järjettömyydet, joita mä olin tehnyt, ei enää tuntunu istuvan siihen miesluokitukseen vaan pikemminkin sieltä alko tulla just tällasta vastuullisuutta ja järjestelmällisyyttä ja älykkyyttä. Lopullinen.. Se oli monen pienen jutun.. Varmasti mun äidin rangaistukset ja kannustukset liitty sitten siihen, että mä lopulta siirryin tälle miehisyyden tavoittelun polulle, siis käymään koulua, kun olla.. Toisaalta siinä tuli myös sitten..
Yläaste oli ihmisillä kasvuvenähdyksen aikaa ja mä en venehtäny. Mä jäin vertaisiani poikia lyhyemmäks ja mulle tuli tarvetta kompensoida sitä. Mä sain kerran turpaani ja se plus tää mun lyhyys aiheutti sen, että seuraavan vuoden kasiluokasta ja ysiluokasta, kasiluokasta varsinkin, seuraavan vuoden vietin.. mulla oli lyhyyskompleksi ja lisäksi mulla oli tää tullu, että se on se vastuullisuus ja älykkyys, tälläinen, jotka mä liitän mieheen.. Niin mä vietin koko vuoden lähes näkemättä kavereitani käyden.. tehden läksyjä ja ollen punttisalilla niin paljon kuin mahdollista. Tuntui, että jos mä en ole yhtä pitkä kun muut miehet pojat ovat niin mun pitää olla kaikkia vahvempi. Jos mä en oo yhtä pitkä kun muut pojat niin mun pitää olla kaikkia fiksumpi. Pelkistetysti näin. Tää johti siihen, että ysiluokalla mä valmistuin meidän yläasteelta kympin keskiarvolla. Mä olin.. saavutin.. halusin.. Se ei riittäny. Täs oli jälleen, et.. Mä en voinu todistaa itelleni mitään jos mä en ollu samalla todistanu sitä kaikille muille. Näin sitten mä.. Koko opiskeluissani mulla ei ollu varsinaista tiedon nälkää vaan mä tähtäsin koulun parhaan oppilaan stipendiin, ihan vaan saadakseni sen virallisesti, että mä olen... periaatteessa, et mä olen mies. Se oli se lähtökohta silloin siihen. Mä halusin todistaa ihmisille. Toisaalta mun punttisali oli just sama. Mä treenasin niin paljon, että mä lopultakin olin vertaisiani saman ikäisiä, jokaista tuntemaani ihmistä, vahvempi. Pitkäkantoisia vaikutuksia koulunkäynnillä varsinkin oli paljon. Vaikka siitä sitten loppujen lopuksi jälleen irtautu. Lähtökohtana oli todistaminen, että mä olin mies ja lyhyyden kompensoiminen, niin siitä kumminkin tää koulunkäynti irtautu ja lähti elämään vaan sitä omaa elämäänsä. Siitä tuli rutiinia ja yleisesti asiat alko kiinnostaa. Mä halusinkin tietää enemmän.
I: Mikä tässä tarinassa oli se ydin?
R: Tän tarinan ydinhän periaatteessa oli se, että kuinka se miehisyyden tavoittelu johti kahteen täysin päinvastaiseen suuntaan, periodiin, mun elämässä. Aluksi kaikennäköiseen väkivaltaan ja järjesttömyyteen ja sen jälkeen absoluuttiseen kuriin ja kurinalaisuuteen. Kumminkin molemmissa periodeissa oli tosi pitkään taustalla sitä, että mä halusin todistaa olevani mies.
I: Miten tää kuri ilmeni?
R: Periaatteessa se ilmeni siten, että mä asetin itselleni agendan: Musta tulee vahva, musta tulee koulun paras oppilas ja mä joka sekunti noudatin tätä agendaa. Periaatteessa vuoteen, puoleentoista vuoteen, mä karsin kaiken mahdollisen tyhjäntoimittamisen tai höpöhöpön siitä välistä ja kehitin itteäni joka sekunti. Mulla oli rutiinit, joista ei saanu laistaa ja näin.
Gender did matter